Avainsana-arkisto: kauneus

Elokuu

F.E. Sillanpään romaani vuodelta 1941. Kirjan tarina on ikuistettu myös elokuvaksi Ruoveden Muroleen kauniissa maisemissa. Elokuun tarinassa Sillanpään teksti  tunnemoi hämäläisen luonnon kanssa sellaisella voimalla, että pelkistetty nykykieli vierasperäisine lainauksineen voi vain ihmetellä.

Päivät olivat vieläkin pitkiä ja poutaisia; varsinaisista kesähelteistä ei oikeastaan voikaan puhua ennen elokuuta. Kumminkin oli taivas jo käynyt korkeammaksi, ja ihmiset alkoivat maisemassa liikkuessaan sitä silmäillä – mitä he eivät juuri tee alkukesän kukkivina päivinä. Mutta nyt siellä näkyi aamusta iltaan rauhallisia viattomia valkoisia pilviä, jotka saattoivat tunnista tuntiin pysyä melkein sellaisinaan. Kunnes äkkiä jonain iltapäivänä alkavat kokoontua ja tummentua, saavat punaista reunoihinsa, on omituisen äänetöntä, laitumella oleva hevonen syö vähän hermostuneesti… Siellä täällä joku yksityinen ihminen työstä levätessään ikäänkuin havahtuu – jostakin – johonkin

Elokuu-romaanin Viktorin ja Maijan yhteiselämää voisi kuvailla varmasti myös elokuun rakkaudeksi, kypsäksi suhteeksi. Siinä ei ole enää toukokuun huikaisevia päiviä eikä kesäkuun keveyttä, vain näitä elokuun madaltuvia keitaita.

Sitä sellaista isompaa huvia nyt ei ollut kestänyt kuin sen kesän aikana, pian heidän pikku hurmauksensa laantui sellaiseksi kypsemmän iän ihmisten hyväksi ystävyydeksi, joka ei asianomaisia kalvanut kaipauksella, mutta lämmitti satunnaiset yhdessä olot viehättäviksi vähitellen madaltuvan elämän keitaiksi.

Elokuun rakkaudesta puhutaan kirjallisuudessa vähemmän, ehkä kirjailijat inspiroituvat enemmän traagisista aineksista ja saavuttamattomasta rakkaudesta. Ja lisäähän Sillanpääkin Elokuun tarinaansa mustasukkaisuutta, petosta ja vaaraa; niistä se draama ainakin syntyy.