Aihearkisto: Sää

Ei voi välttyä mielleyhtymiltä

Pekka Halosen  taiteeseen, kun ihailee maisemia Tapiolan vainioilla kevään kirkkaassa valossa. Jyrkkiä varjoja, valkoista hankea ja aurinkoa, joka luxeillaan ei jätä yhtään lumikidettä kylmäksi. Päivän aurinko yhdessä yön pakkasen kanssa tasoittavat kulkijan tietä hangilla. Kulku on vapaa, menetpä minne vain – hanki kantaa ja avaa uusia kuvakulmia.

valot_ja_varjot

Pekka Halosen taidetta voi ihailla vaikka täällä.

Mainokset

Latu hangella

Runoilija Aaro Hellaakoski kirjasi vuonna 1946 arvoituksellisen aforismin:

Tietä käyden tien on vanki.
Vapaa on vain umpihanki.

latu
Jos valitseekin kolmannen vaihtoehdon? Lähteekin ladulle, joka on kirjaimellisesti tien ja umpihangen välimaastossa.

Hellaakosken ajatuksessa umpihangesta on kuitenkin sitä ehdottomuuden poljentaa, joka tekee siitä runon ja antaa ajatukselle syvyyden. Miltä kuulostaisi aforismi: ”tavallaan vapaa on ehkä suhteellisesti katsottuna umpihanki tai kyllä latukin jossakin tilanteessa voisi olla”. Umpihanki on ajatuksena sukua Leinon Kirjattomalle, karjattomalle miehelle.

Tämän vuodenajan ääniä

Jo on pakkanen

vieraillut Lehtelässäkin. Ei enää kesäkukkia padoissa tai pientareilla.

Näihin tunnelmiin sopii säe V.A. Koskenniemen  runosta
Hämärän lauluja.

Olit tuskasta väristen herännyt, syön.
Sinikellot soittivat halki yön: Tänä yönä
kuolema maita käy, ei missään pelastusta näy.

Ja ne soittivat suuressa hädässään:
me emme nää huomenta yksikään!

Ulos keskelle ketojen kiiruhdin: näin
hallan työn jo valmihin.

Ah, tiesinhän: kesät katoo pois, mut
näin varhain, näin varhain en uskonut ois!

Vaan sen jälkeen niin usein oot kuullut
sa, syön sinikellojen soittavan halki yön!

Ilmastovyöhykkeestä toiseen

Aamuinen matka alkoi Hauholta syksyisessä säässä ja päätyi Hervannan hyytäviin keleihin. Maantieteellisesti etenin tuskin 40 kilometriä pohjoisemmaksi, vaikka sää tuntui muuttuvan ilmastovyöhykkeestä toiseen. Hauholla kukkivat vielä pelargoniat, mutta Hervannassa ruskeaa kukkapenkkiä peitti lumi ja jää.

Onneksi ja tuskin sattumalta ensimmäiset Hämeeseen asettautuneet viljelijät rantautuivat juuri lempeisiin Sydän-Hämeen lehtoihin.

Vielä kesä

ja kesää

kuusiaidan pitsipeitto

Kylmä aamu Hervannassa
Hervannassa jo lunta ja jäätä.

Täysikuun

taikaa olisi tarjolla huomenna. Mikäli iltayö on selkeä, nousevaa kuuta pääsee ihailemaan iltayhdeksän aikoihin. Keltainen kuu sinisessä illassa on vaikuttava näky. Kuukalenteriin.

Mustarastaat

talvehtivat pääasiassa Länsi-Euroopassa ja saapuvat Suomeen kevätmuuttajina näihin aikoihin. Mustarastaiden kanta on kasvanut parin vuosikymmenen aikana reilusti. Lintu viihtyy asiantuntijalähteiden mukaan niin lämpimissä rantalehdoissa kuin kuivemmillakin kankailla.

Mustankiiltävää keltanokkaista lintua on vaikea luonnosta silmin bongata.  Mustarastaan laulu sen sijaan on helposti tunnistettava. Sen huilumaiset sonaatit täyttävät kevään ja kesän aamut ja illat. Mustarastaan laulua Ylen elävässä arkistosssa.