Kesän valkoisista kaunokaisista on jäänyt mainitsematta yksi minulle tärkeä kukka. Päivänkakkara ansaitsee ehdottomasti oman lukunsa. Ruotsinkielinen nimi prästkrage on hyvin kuvaava tälle vaatimattomalle ja kauniille pientareiden kukkijalle. Päivänkakkara kuuluu ehkä yllättäenkin kasvistomme muinaistulokkaisiin eli arkeofyytteihin. Nämä kasvit ovat kulkeutuneet Suomeen ihmisen toimesta jo hyvin varhain, karkeasti ottaen ennen 1600-luvun alkupuolta.
Tukholman liepeillä kesällä 1986 tein näistä papinkauluksista lukemattomia kukkaseppeleitä pienille pellavapäisille pojille. Seppeleensitojan taidot eivät ole ehtineet ruostua. Tänäkin kesänä muuan neiti Kesäheinä sai apilakruunun kutreilleen.
