Karunki

Väylänvarren niityt kukkivat ja Tornionjoki polveili vihreänsinisessä maisemassa. Painoin sen mieleeni ja kuljetan mukanani.

Vanhoista ajoista jäljellä vielä satavuotias aitta.

Ruotsin ja Suomen valtakunnan raja kulkee joen syvimmässä uomassa. Pyykki kertoo rajalle olevan matkaa 669 metriä.

Väylänvarren kimallusta.

Elovenatytöt

Karungin puukirkko vuodelta 1817, suunnitellut A.W. Arppe.

Saarella suven iäisen

Eiliseen helteisen päivän Niskavuoriseminaariin oli saatu koottua monipuolinen kattaus kirjallista kulttuuria. Istuttiin Hovinkartanon viileässä tiililinnassa ja pureuduttiin Hella Wuolijoen ja Eino Leinon yhteyksiin ja ystävyyteen. Kokoavana pisteenä kertomuksissa oli Kukkia-järven Ahosaari, saari suven iäisen. Siellä Hella, Sulo ja Eino viettivät kolme kuukautta ensimmäisen maailmansodan tyrskyjen tavoittamattomissa.

Ahosaari on Leinon runojen tarunhohtoinen paikka. Se on myös hehtaarin kokonainen kivikasa, kuten Ahosaaren nykyinen isäntä, historian professori Pertti Haapala tiivisti Niskavuoriseminaarissa. Ja tiivisti hän taitavasti muutenkin, lukenut mies kun on.

Vajaan tunnin pituisessa esityksessä Haapalan puhe kulki Pentti Saarikosken ja Hannu Mäkelän Leino-elämänkertojen kautta Hella Wuolijoen kirjallisuuteen. Kuulimme Sulo Wuolijoesta, renki Pennasta ja nimettömäksi jääneestä piikatytöstä. Haapala vei kuulijat vaivattomasti kirjallisuuden- ja historiantutkimuksen kautta paikallishistoriaan; faktaa, fiktiota, runoja ja proosaa.  Saaren asukkaana Haapala oli paikallistanut runojen tunnelmia, kulkenut maastossa ja katsonut puut, kivet, heinikon kahahdukset ja auringon suunnan. 

- Muualla voivat lokit kirkua, mutta Kukkialla itkevät kajavat.  Ahosaaren heinä kasvaa ikkunapenkkiin asti ja sen keinunnasta löytyy Leinon lyyrinen poljento, edelleen.

 

Tässä Leinoa itseään:

Paista, päivä!

Paista, päivä, köyhän päivä,
paista päälle päivän lapsen,
siniviitojen välitse;
paistat päälle yönkin poian,
halki mielen hallaisenki,
keltalehtien lomitse.

Paista päivä, suuri päivä,
paista suurta sunnuntaita
saarelle suven ijäisen;
paistat työnkin paahtajalle,
elon arki-askareihin,
joista voimani väsähti.

Paista, päivä, lämmin päivä,
paista mulle, paista muille,
koko kylmälle kylälle;
anna mulle uusi usko,
muille armas aamurusko,
enin orjille elämän.

Eino Leino, Elämän koreus 1920

Niskavuoriseminaari

Niskavuoriseminaari Hovinkartanossa 25.6. klo 12 alkaen (hameenlinna.fi)

Kampuksen ruusu

Runoilijan kesä

Hauhon Niskavuori Näyttämön vuoden 2009 kesänäytelmä vie lähes sadan vuoden takaisen ajanjakson tunnelmiin kesällä 1914. Hella ja Sulo Wuolijoki viettävät työntäyteistä kesää Kukkian Ahosaaressa yhdessä Eino Leinon  kanssa. Maailma on luisumassa sodan kaaokseen samaan aikaan kun Leino elää suurta sunnuntaitaan hämäläisessä hiljaisessa maisemassa, ”saarella suven iäisen”.

Näytelmän esittää Hauhon Näyttämötaiteen Harrastajat r.y. Esitykset 14.6. – 12.7.2009 Hovinkartanon taidekeskuksessa.

Hauhon Niskavuori Näyttämön kotisivuille (niskavuori.fi).

Sireenien aikaan

Jo, tuomet, kukkasenne varistakaa!
Nyt sireenien kaunein aika saa.
Kaikk’ ummut pakahtuen puhkeaa,
ja siintää joka pensas talon takaa.

Ja öisin uneton, en enää makaa.
Mua hehkuvaa sydän ahdistaa.
Nyt sireenien kaunein aika saa!
Kuink’ olla voisin viileä ja vakaa?

Oi, miksi, miksi, vaikk’ en sua nää
tää kukkain runsaus mun pihallani?
Miks yöt niin hellän valoisiksi jää,

niin tuoksuntäyteisiksi huoneessani?
Niin raskas kauneus on yksin kantaa,
kun sinulle en voi, en voi sit’ antaa.

Saima Harmajan suomennos virolaisen Marie Underin runosta Sireenien aikaan.

Varsova ja Krakova

eli  nykyinen ja entinen Puolan pääkaupunki. Kuvakavalkadi toukokuiselta matkalta tässä.

Eva ja Varsovan vanhakaupunki

Kieloja, niittyleinikkejä, kulleroita...

Kukkiva parveke

Varsovan yliopiston portti

Muzeum techniki

Vankilamuseo Pawiakin muistopuu

Natsimiehityksen aikana Pawiakista harva käveli valoon ja vapauteen.

Lasikattoinen ostoskeskus

Monte Cassinon taistelun muistomerkki

Juhlallisuuksia Monte Cassinon muistolle

Ryhdikäs marssi Monte Cassinon patsaalle

Varsovan kasvitieteellinen puutarha

Jos et juokse ulkona, voit tehdä sen sisällä.

Krakovan aseman takorautaista tyylikkyyttä

Krakovan torin sunnuntaielämää

Panhuilisit matkustivat junalla Varsovasta Krakovaan töihin.

Saima Harmaja

on minulle aina kevään runoilija. Hänen herkkyydessään on jotakin samaa kuin keväässä vuodenaikana. Harmaja myös kirjoitti paljon keväisestä luonnosta; huhtikuun kuutamosta, toukokuun sateesta ja syreeneistä. Hän vangitsi runoihinsa utuisen tunnelman, joka pitää kokea joka kevät uudelleen. Suosittelen.

Minulla on lukukappaleena Saima Harmajan Kootut teokset, kolmas painos vuodelta 1942. Tämä isoäitini kirja on painettu pula-ajan paperille Werner Söderström Osakeyhtiön laakapainossa Porvoossa. Tässä tyylinäyte, joka löytyy tammikuun 1933 päiväkirjaosuudesta:

Sinä sanoit; on kuluva rakkautes
joka kerta, kun nousee se huulilles.
Sitä säästä siis! Vesisäiliö vain
olet, köyhtyvä juostessa pisarain.
Minä olen elävä lähde.

3.1.1933 Saima Harmaja

Krookukset

nousevat mullasta, vaikka myyräkannan sanotaan olevan tänä vuonna ennätyslukemissa. 

Kevään uskolliset kukkijat krookus, narsissi ja helmililja tuovat väriä muuten vielä niin harmaaseen maahan.

Audrey Hepburnin

sielukas tyylikkyys vetoaa myös nuoriin sukupolviin. Elokuvat Loma Roomassa, Aamiainen Tiffanylla tai My Fair Lady ovat täynnä Audreyn hienostunutta eleganssia.

Hauhon yhtenäiskoulun vappujuhlissa nähtiin myös Audrey Hepburn -säihkettä.

Audrey à la Eva

Vintage Audrey