on Martti Larnin romaani vuodelta 1942. Larnin kirjoja käännettiin erityisesti Itä-Euroopan maissa.
Hyvien ihmisten kylä -romaanissa Larni palaa paimenpojan muistoihin Hauholle. Kirjassa eletään välirauhan aikaa. Mukana tarinassa on rakkautta, onnettomuuksia ja pienen ihmisen suuria murheita.
Sillanpään tavoin myös Larnin kielessä luontokuvaus hurmaa. Romaanin maisemat elävät tekstissä vahvasti; hämeensininen on kirjailijan kaunis termi kesäiltojen valolle, jonka väriin voisin kuvitella Hämeen hiekkapohjaisten sinisten järvien tuovan erityisen sävynsä.
Martti Larnista lisää kirjasto.sci.fi -sivuilta.
Aiheet: Kirjallisuus · Luonto · Uncategorized
- F.E. Sillanpään romaani vuodelta 1941. Kirjan tarina on ikuistettu myös elokuvaksi Ruoveden Muroleen kauniissa maisemissa. Elokuun tarinassa Sillanpään teksti tunnemoi hämäläisen luonnon kanssa sellaisella voimalla, että pelkistetty nykykieli vierasperäisine lainauksineen voi vain ihmetellä.
- Päivät olivat vieläkin pitkiä ja poutaisia; varsinaisista kesähelteistä ei oikeastaan voikaan puhua ennen elokuuta. Kumminkin oli taivas jo käynyt korkeammaksi, ja ihmiset alkoivat maisemassa liikkuessaan sitä silmäillä – mitä he eivät juuri tee alkukesän kukkivina päivinä. Mutta nyt siellä näkyi aamusta iltaan rauhallisia viattomia valkoisia pilviä, jotka saattoivat tunnista tuntiin pysyä melkein sellaisinaan. Kunnes äkkiä jonain iltapäivänä alkavat kokoontua ja tummentua, saavat punaista reunoihinsa, on omituisen äänetöntä, laitumella oleva hevonen syö vähän hermostuneesti… Siellä täällä joku yksityinen ihminen työstä levätessään ikäänkuin havahtuu – jostakin – johonkin
Elokuu-romaanin Viktorin ja Maijan yhteiselämää voisi kuvailla varmasti myös elokuun rakkaudeksi, kypsäksi suhteeksi. Siinä ei ole enää toukokuun huikaisevia päiviä eikä kesäkuun keveyttä, vain näitä elokuun madaltuvia keitaita.
- Sitä sellaista isompaa huvia nyt ei ollut kestänyt kuin sen kesän aikana, pian heidän pikku hurmauksensa laantui sellaiseksi kypsemmän iän ihmisten hyväksi ystävyydeksi, joka ei asianomaisia kalvanut kaipauksella, mutta lämmitti satunnaiset yhdessä olot viehättäviksi vähitellen madaltuvan elämän keitaiksi.
Elokuun rakkaudesta puhutaan kirjallisuudessa vähemmän, ehkä kirjailijat inspiroituvat enemmän traagisista aineksista ja saavuttamattomasta rakkaudesta. Ja lisäähän Sillanpääkin Elokuun tarinaansa mustasukkaisuutta, petosta ja vaaraa; niistä se draama ainakin syntyy.
Aiheet: Kirjallisuus · Luonto · Uncategorized
Avainsana(t): kauneus, romaani, runo, vuodenaika
Lehtelänlahti on kesäisin lähes lumpeiden peitossa. Lumpeenkukkien terälehdet avautuvat vain auringolle. Pilvisinä päivinä ja öisin valkoiset lehdet pysyvät kiinni.



Vedekalvon tummat varjot tuovat mieleen Kaarlon Sarkian haikean runon Erottua.
Veet syvät päilyvät ikävää.
Puut yllä häilyvät syväin vetten.
Ma tiedän, etten sua enää nää.
Tie luotas lähtien hämärtää.
Vain kuvat tähtien syöpyy veteen:
Niin silmäin eteen sun silmäs jää.
Aiheet: Kasvit · Luonto · Sää · Uncategorized