Jo, tuomet, kukkasenne varistakaa!
Nyt sireenien kaunein aika saa.
Kaikk’ ummut pakahtuen puhkeaa,
ja siintää joka pensas talon takaa.
Ja öisin uneton, en enää makaa.
Mua hehkuvaa sydän ahdistaa.
Nyt sireenien kaunein aika saa!
Kuink’ olla voisin viileä ja vakaa?
Oi, miksi, miksi, vaikk’ en sua nää
tää kukkain runsaus mun pihallani?
Miks yöt niin hellän valoisiksi jää,
niin tuoksuntäyteisiksi huoneessani?
Niin raskas kauneus on yksin kantaa,
kun sinulle en voi, en voi sit’ antaa.
Saima Harmajan suomennos virolaisen Marie Underin runosta Sireenien aikaan.
0 responses tähän mennessä ↓
Ei vielä kommentteja... Laita homma käyntiin täyttämällä alla oleva lomake.