on minulle aina kevään runoilija. Hänen herkkyydessään on jotakin samaa kuin keväässä vuodenaikana. Harmaja myös kirjoitti paljon keväisestä luonnosta; huhtikuun kuutamosta, toukokuun sateesta ja syreeneistä. Hän vangitsi runoihinsa utuisen tunnelman, joka pitää kokea joka kevät uudelleen. Suosittelen.
Minulla on lukukappaleena Saima Harmajan Kootut teokset, kolmas painos vuodelta 1942. Tämä isoäitini kirja on painettu pula-ajan paperille Werner Söderström Osakeyhtiön laakapainossa Porvoossa. Tässä tyylinäyte, joka löytyy tammikuun 1933 päiväkirjaosuudesta:
Sinä sanoit; on kuluva rakkautes
joka kerta, kun nousee se huulilles.
Sitä säästä siis! Vesisäiliö vain
olet, köyhtyvä juostessa pisarain.
Minä olen elävä lähde.
3.1.1933 Saima Harmaja
