Lisää runoilijoita

tai oikeastaan naisrunoilijoita: marginaaliryhmät saavat usein etuliitteen määrittelyynsä

Solveig von Schoultz  oli syntynyt Porvoossa 1907 ja kuoli 1996. Hän kirjoitti pitkän elämänsä aikana mittavan tuotannon. Aihepiiri runoissa liikkuu usein naisen elämän ja kipeän rakkauden vaiheilla.

Emäntä

Vähitellen mekko laajeni niin
ettei tarjotinta hänen käsissään huomannutkaan
mekko tiheää lämmintä ilmaa
siihen oli ripustettu pikku seppeleitä
Tervetuloa! Olkaa kuin kotonanne!
Mitä kuuluu?
Ja lenseä ilma oli niin tiuha
ja seppeleitä niin paljon
ettei hänen tarvinnut puhua
tarjoilla vain.
Ei hän olisi ääntään enää tuntenutkaan
se kirkui ohkaisena jostain syvältä
Pois! Menkää pois!

Klippbok, 1968
suomentanut Liisa Ryömä
________________________________

Muotokuva

Pettäessään miestään hän oli vielä hengissä.
Pettäessään rakastajaansa
hän oli vihdoin oppinut:
älä ikinä anna enempää kuin on pyydetty.

Hän kaunistuu päivä päivältä, sanovat.
Hän on nainen nyt.
Varovasti
kukkaryöpyn alla
hän kantoi lasiarkussa sydämessään
pikkutyttöä joka osasi antaa vain kaiken.

Nätet, 1956
suomentanut Liisä Ryömä

Päivä ja yö

Kevätpäiväntasaus on hetki, jolloin yö ja päivä ovat kaikkialla maapallolla yhtä pitkät. Tuo hetki koettiin tänä vuonna  20.3. eli viime perjantaina.

Linnut kauas tekee pesän

Emilie Björkstén, jota tuossa aiemmin tituleerasin Johan Ludvig Runebergin läheiseksi ystäväksi, oli siis myös itse runoilija kuten Runebergin Fredrika-rouvakin. Tässä runonäyte Hauhon pappilan tyttäreltä Emilie Björksténiltä. Ketä lienee ajatellut tätä kirjoittaessaan?

Kaikella on aikansa

Ystäväni, vaikeroit
että petin, mutta
kuinka tuntea niin voit
kun ei ole rakkautta?

Tunnetta ei tulista
ikuisesti riitä.
Pelkkä tuhka haalea
jäljellä on siitä.

Mikä meidät yhteen liitti
ei jatku ikuisesti se.
Kukallekin riitti
kun yhden päivän kesti se.

Kukat kukkii kun on kesä
kuihtuu loppuessa kesän.
Tuulen virrat kylmenevät,
linnut kauas tekee pesän.

De sista, 1886
Ruotsiksi kirjoitetun runon on  suomentanut Liisa Ryömä.